BurgerTime

1982, jossain Amerikan pelisalissa, ja minulla on kokki valkoisessa hatussaan juoksemassa valtavan hampurilaisen aineksia pitkin samalla väistelemässä kiihkeita hot dog-nakeja. Olin seitsemän kun näin sen ensimmäisen kerran omin silmin, mutta kun BurgerTime saapui kotikonsoleihin, ymmärsin välittömästi mistä oli kyse.

Data East loi arcade-pelin, jonka premissi on niin absurdi, että se toimii ilman yhtään sanaa selityksiä. Pelaat Chef Peter Pepperin roolissa, jonka täytyy liikkua hampurilaisen ainesten — sämpylä, salaatti, liha, tomaatti — välillä ja kasata ne kerroksittain alaspäin lautasille. Kuka häntä estää? Vihamieliset munat, hot dogit ja kurkut. Keittiölogiikka ei ole koskaan ollut genren vahvuus, mutta täällä se jotenkin toimii.

Peli on puhdasta arcade-pulmapelia aikapaineen kanssa. Juokset ainesten yli vasemmalle ja oikealle, viholliset jahtaavat sinua tikkailla ja alustoilla, ja etsit tapoja puristaa heidät putoavan salaatin tai sämpylän alle. Sinulla on rajallinen määrä pippuria — ainoa aseeseesi — joka lammauttaa kaiken kantaman alueella hetkeksi. Mekaniikat ovat yksinkertaiset, mutta viholisten liikkumisen, reitin valinnan ja pippurin säästämisen yhdistelmä luo täsmälleen sen kohtuullisen turhauttavan silmukan, joka sai minut häviämään yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikeusaste nousee nopeasti. Kolmas näyttö saa sinut tuntemaan olevasi kolmen Michelin-tähden ravintolan keittiössä kiireisen paikalla.

BurgerTime kuuluu siihen pelisukupolveen, jossa ei ole tarinaa, pelastamisen järjestelmää eikä varustetta. Pelkästään pisteitä ja halua selviytyä. Se, mitä se on — suora portti varhaisista kahdeksankymmenenluvun arcade-peleistä — pitää yllättävän hyvin pelaavuudessa. Ei siksi, että se olisi ikääntynyt kauniisti, vaan siksi, että ydinsilmukka on niin virtaviivainen, ettei siinä ole mitään purettavaa. Huonommin ikääntyi PC-version visuaalinen puoli; arcade-alkuperäinen näytti elävämmältä, kotiversio oli välttämätön kompromissi tuolloin käytettävissä olleen laitteiston kanssa. Äänet ovat juuri sillä rajalla, jossa päänsärky alkaa.

Nykyään BurgerTime vetoaa kaikkiin, jotka kaipaavatkymmenen minuutin puhdasta arcade-jännitystä ilman oppaita ja ilman asentamista. Se toimii virheettömästi selaimessa DOSBox-emulaattorien kautta, ja se on yksi niistä peleistä, joiden ymmärrät täydellisesti kolmessakymmenessä sekunnissa ja hallitset vasta kolmenkymmenen yrityksen jälkeen. Jos missasit sen yhdeksänkymmenenluvulla, ei ole liian myöhäistä. Hot dogit odottavat sinua.