Best of the Best Championship Karate

Kun kaikki erikoisliikkeesi romahtavat yhteen painikkeeseen karate-pelissä, tiedät ettei kyse ole parhaista ajoista. Vuoden 1992 Best of the Best Championship Karate on peli, joka luuli yhden näppäimen painamisen muistuttavan todellista taistelua. Se ei ollut hirveä idea, mutta toteutus oli surkeaa.

Se on arkadipelimainen urheilupeli, jossa kohtaat vastustajia turnauksessa. Koukku on yksinkertainen: voitat ottelut. Olet karatea-harrastaja, jonka unelmana on päästä huipulle, ja peli ohjaa sinut peräkkäisten turnausten läpi, joissa sinua odottaa taistelu taisttelun jälkeen. Visuaalisesti se näyttää siltä mitä se on — punaiset ja vihreät kepit-ihmiset mustalla taustalla, animaatio hyvin rajallinen. MS-DOS:illa ei ollut paljon mitä tehdä, mutta verrattuna paremmin onnistuneisiin kilpailijoihin siinä ajassa, se oli melko heikko.

Pelaaminen on jotain mihin sopeutuu nopeasti. Sinulla on muutama erikoisliike eri näppäinyhdistelmillä, mutta kaikki pyörii normaalien iskujen, potkujen ja puolustuksen painikkeiden ympärillä. Ongelma on, että pelattavuus tylsistyy nopeasti — taistelu tuntuu enemmän yhden painikkeen murskaamiselta satunnaisella näppäimen pyyhkäisyllä. Oikeaa sitoutuvaa strategiaa ei ole, vastustajan lukemista ei ole, mitään. Eteneminen tapahtuu yksinkertaisesti kohtuullisen painikkeiden hallinnan ja intuitiivisen ajoituksen oppimisen kautta.

Tätä peliä pelataan nykyään pääasiassa uteliaisuudesta tai nostalgiasta. Yhdeksänkymmenillä oli taistelupelejä, jotka olivat tuhansia kertoja parempia — puhumattakaan Street Fighterista tai Mortal Kombatista, jopa Segalla oli omat pelinsä. Best of the Best hukkui kilpailijoiden joukkoon. Mitä muistamme pääasiassa tänään? Että se oli heikko, että Amigalla ja Atari ST:lla oli omat versionsa, ja että PC-siirrot tuolta aikakaudelta eivät oikeastaan onnistuneet. Se oli yritys, mutta ilman kiinteää suunnittelua.

Jos haluat pelata jotain tuolta ajalta, se on siellä nostalgiaa varten. Se ei näytä tämän päivän pelaajille mitään arvokasta. Jopa retro-taisteluperit voivat olla kovaa herkkua joskus, mutta tämä on ehkä entistäkin enemmän — huonosti toteutettu, huonosti tasapainoitettu ja ilman vakaumusta. Voit pelata sitä selaimessasi DOS-emulaattorin kautta, mutta en näe syytä miksi sinun pitäisi, ellei ole tavoitteena pelata jokaista arkistoitua peliä yhdeksänkymmeniltä. Se on sellainen peli, jonka löydät kokoelmasta ja poistat nopeasti.