McGee

McGee on sellainen peli, jonka olisit ehdottomasti lainannut levykkeeltä kaverin luota silloin päivinä, eikä olisit koskaan palauttanut. Ainutlaatuinen pala 1990-luvun alusta, jolloin kelle tahansa oli lupa kirjoittaa mitä vain DOSille eikä siitä tarvinnut hävetä.

Se on puzzle-platformeri, jolla on minimalistiset grafiikat ja ääni, joista ei ole syytä ylpeillä. Päähenkilö — joku kaveri nimeltään McGee — liikkuu pelin ruudulla ja kerää esineitä. Paperilla se pitäisi olla palapeli: pääse tasosta läpi, kerää tarvitsemasi, saavuta loppu. Todellisuudessa se tarkoittaa, että sinun pitää selvittää logiikka itse, koska peli ei oikeastaan selitä, mitä sinun pitäisi tehdä.

Ohjaimet ovat yhtä yksinkertaiset kuin kaikki tuolta ajalta — nuolinäppäimet liikkumiseen, välilyönti johonkin. Grafiikat ovat osittain pastelli-vihreitä, osittain harmaitaisia, osittain en muista enää. Kun McGee liikkuu ruudulla, tunnet, että ohjelmoija teki mitä pystyi sillä, mitä hänellä oli. Nykyään pixel art -fanit kirjoittaisivat alle tuollaisen estetiikan, mutta täällä se on enemmän seurausta laitteiston rajoituksista ja kehittämiseen käytössä olleesta ajasta.

McGee kuuluu niihin peleihin, joita pelattiin koska ne olivat olemassa, ei koska ne olivat loistavia. Se ei ollut niin huono, että joku olisi sen hylännyt, mutta se ei ollut niin hyvä että siitä olisi puhuttu. Nykyään lähes kukaan ei tiedä siitä. Emulaattorit ja arkistot pelastivat sen täydelliseltä unohdukselta — se on mitä se sai.

Kun haluat pelata sitä nyt, se on nostalgiaa epäselvästä. Ei suurten asioiden ajoista — ajasta, jolloin sellaiset pienet asiat vain olivat. McGee ei ole peli, jonka etsisit kullan tavoin. Se on enemmän kävely historian läpi, detektiivireissu takaisin DOS-arkistoihin.