Battle Wrath

Battle Wrath, jonka kehitti Cerebral vuonna 1997 — nimi, joka ei soittanut kelloa ystävilleni, mutta samankaltaiset pelit katosivat kymmeniä kerrallaan DOS-pelien katalogissa tuolla aikakaudella. Vuosi 1997 oli täynnä toimintapelejä, jotka yrittivät saada huomiota Quaken ja muun maailman välillä, ja suuri osa niistä päätyi alimpaan laatikkoon kahden viikon sisällä.

Se on toimintapeli DOS-järjestelmälle, ja valitettavasti se on melkein kaikki mitä pystyy sanomaan sen asetuksesta. Cerebralia ei ollut kehittäjä, jonka nimi kului takuulla laadun takiaan silloin. Battle Wrath kuuluu pelien kategoriaan, jotka osui markkinoille aikakaudella, jolloin CD-ROM mahdollisti jokaiselle pienemmälle studiolle julkaista mitä tahansa — ja monet käyttivät sitä tilaisuutta ilman suurempaa ajattelua. Mitä tarkalleen ottaen peli tarjosi tarinan tai tavoitteen suhteen, en voi dokumentoida luotettavasti nykyään, ja mieluummin pysyn hiljaa kuin keksin jotain.

Vuoden 1997 toimintapelit elivät ja kuolivat hallinnastaan ja rytmistään. Joko liikuit sujuvasti ja ampuminen antoi kunnollista palautetta, tai vaelsit läpi melua ihmetellen, kuka hyväksyi projektin. Battle Wrathin sijoittuminen markkinoille tuolla ajalla viittaa siihen, että se oli enemmän jälkimmäinen — pelit huomion reunoilla eivät yleensä olleet riittävän budjetissa saadakseen hallinnon oikein ennen kulta-masteria. Mutta se on hypoteesi, ei tuomio.

Mitä on iältään huonointa näissä peleissä, ei ole grafiikka tai OPL-sirun ääni. Se on identiteetin puute. Suuret pelit tuolta ajalta muistan yhden spesifisen tason, yhden äänen, yhden hetken perusteella. Pelejä kuten Battle Wrath muistan — jos muistan ollenkaan — tunteiden summana. Käynnistit sen, pelasit hetken, sammuutit sen. Sound Blaster humisui, näyttö välähteli, ja seuraavana aamuna menit kouluun.

Pelaaminen selaimessa nykyään on järkevää yhdelle tietylle ryhmälle: ihmisille, jotka haluavat kartoittaa yhdeksänkymppisten PC-pelaamisen sokkoutuksia ja ymmärtää, miksi jotkin nimet unohdettiin. Se ei ole nostalginen kokemus, ellei olet pelaa sitä silloin — ja silloinkaan et todennäköisesti pelaa pitkään. Mutta juuri tämä pelien historiakerrros, jossa ei ole isoja nimiä eikä Level-lehden arvioita silloin, kertoo sinulle enemmän tuosta aikakaudesta kuin todelliset hitti-pelit.