Wings of Fury

Kesä 1992, kuumottava hellekausi, pöytäpuhallinta pyörähtää täydellä höyryllä, ja minä istun 486-koneen ääressä syöksyen uudestaan ja uudestaan samaan japanilaiseen asemaan. Wings of Fury Brøderbundin kynästä — peli, joka opetti minulle silloin, että turhautuminen ja riippuvuus eivät ole vastakkaisia.

Se on action arcade -peli vuodelta 1989, jonka tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan Tyynenmeren teatteriin. Olet lentäjän paikalla lentotukialuksesta lähtevillä hävittäjillä, ja tehtäväsi on hyökätä japanilaisten rannikkovaarioihin, ampua jalkaväkeä, konekivääriasemia, ilmatorjuntatykkejä ja silloin tällöin häiritä vihollisen aluksia. Tehtävät ovat lyhyitä, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat yksinkertaisia.

Ohjaimet ovat yllättävän fysiikkapohjaiset ajalleen. Lentokoneesi menettää nopeutta, tarvitset oikean lähestymiskulman, sinun on pudotettava pommit täsmälleen oikealla hetkellä — liian aikaisin ja ohität kohteen, liian myöhään ja menet alas sen kanssa. Laskeutuminen lentotukialukselle on oma tieteensä, sellainen, joka saa sinut kommentoimaan kovaa omaa koordinaatiotaitoa ensimmäisten tuntien aikana. Vaikeus kasvaa nopeasti, ja ensimmäinen tehtävä valmistelee sinut kauniisti toiseen osoittamalla, kuinka paljon sinulla vielä ei ole osaamista. Viimeinen tehtävä on kokonaan eri luokkaa — silloin sanat pettävät.

Se, mikä erotti Wings of Furyn muista aikakauden action-peleistä, oli juuri tämä kontrollin aste. Kyse ei ollut vain nappien murskaamisesta ja räjähdyksien katselemisesta. Sinun piti ajatella lähestymistapaa, kohdevalintaa, ampumavaroja. Ja silti se oli edelleen arcade, ei simulaattori. Brøderbund osui täydellisesti siihen tasapainoon. Grafiikka näyttää nykyään muistin muistilta, SoundBlaster-ääni oli siihen aikaan kelvollinen, nykyään se on enemmän historiallinen dokumentti — mutta pelaamismekaaniikka kestää yllättävän hyvin.

Kenelle Wings of Fury sopii pelata tänään? Kaikille, joilla on kärsivällisyyttä vaikeustasolle, joka ei odota ketään, ja jotka haluavat kokea, kuinka riippuvuutta luovia pelejä tehtiin ennen — ilman opetuspelejä, ilman helpotuksia, vain sinä, vihollinen ja vielä yksi yritetty laskeutuminen, joka tällä kertaa ehkä onnistuu. Käynnistä se DOSBox-emulaatiolla selaimeessasi ja olet valmis. Puoli tuntia säätämistä ja huomaat, että on jo puoleen yöhön.