Soviet

Peli heittää vasaranleikki-sirppi-lipun suoraan naamaasi ja odotus on ohi — tiedät tarkalleen minne olet menossa. Soviet vuodelta 1990 on aikakauden tuote, joka rakensi mestariteoksia täysin millä tahansa, ja tämä on juuri sellainen pala: kun tietokonegrafiikat olivat vasta oppimassa kävelemään ja muotoilu ei ollut vielä löytänyt sanaa "käyttäjän mukavuus."

Se on sekoitus arcade-ampujapelejä ja aivan primitiivistä strategiaa. Ohjaat yksiköitä taktiikkakarttaa pitkin, lähetät ne taisteluun, vaihdat tuliaan vihollisen kanssa ja yrität saavuttaa missiostasi — kerää esineitä, vallitse positioita, selviydy. Peli käyttäytyy kuin sen pitäisi päättää kaikesta sinulle, mutta sitten se antaa kaiken sinulle sen sijaan, ja olet vain horjumassa pimeässä yrittäen selvittää mitä se oikeastaan haluaa sinulta. Kontrollot ovat jäykät, yksikköjen vasteet ovat hitaita, ja siihen mennessä kun laukaus vihdoin lähtee aseesta, olet jo pitkällä muualla.

Silmäsi eivät sopeudu grafiikkaan ollenkaan — kaikki on epäselvää, yksiköt näyttävät likaisilla pieniltä neliöiltä, ja olet joskus jopa epävarma mitä näet ruudulla. Ääni yllättää sinut vain sen harsuudella, ottaen huomioon mitä 1990-luvun tietokone voisi oikeasti hallita. Mitä pitää pelin koossa, on vain tuo outo vanhan koodin viehätys — voit tuntea jonkun sorkkivan sitä jossain primitiivissä, ja nyt he yrittävät myydä sitä sinulle tulevaisuutena.

Sovietia ei pelata nykyään hauskanpidon vuoksi — sitä pelataan niin tiedät mistä se kaikki alkoi ja kuinka vähän tarvittiin siihen, että joku istuutui 486:n ääreen ja oli tyytyväinen. Nyt katsot sitä uteliaisuudesta, yrittäen ymmärtää kuinka kaikki ajattelivat silloin samalla tavalla. Se ei ole kaunis, se ei ole sileä, mutta se on juuri siinä missä outo loitsu on — näet tietokonepeluhistoriaa siinä, ennen kuin ohjelmoijat edes tiesivät mitä he tekivät.