Streets of Rage 2

Kun tartut ohjaimeen ja painat starttia, nuo sävelet alkavat soida. Tunnet ne. Jokainen, joka on koskaan pitänyt Mega Drivea käsissään, tuntee ne. Streets of Rage 2 on sitä, mitä tapahtuu, kun Sega ottaa arcade-beat-em-upin, heittää rahaa siihen ja sanoo: tehdään se uudelleen, mutta tehdään se oikein. Se julkaistiin vuonna 1992 ja nousi välittömästi standardiksi, jolla jokaista muuta konsoli-ottelijapeliä mitattiin.

Kävelet kadulla mailalla, veitsellä tai nyrkeillä, taistellen itsesi poikki näytön. Ei mitään monimutkaista — liiku, iski, hyppää, erikoisiskun joka tyhjentää terveytesi mutta puhdistaa näytön. Neljä hahmoa valittavaksi, joilla jokaisella eri nopeus ja vahvuus. Axel on tasapainoinen, Blaze on nopea, Max on järkyttävän hidas mutta lyö kovia. Taso tasolta, muutamia piiloitettuja asioita kartalla, ruokaa joka pelastaa sinut, ja silloin tällöin ammutat aseen lyödystä vihollisesta.

Tässä on ongelma — ja sanon sen suoraan — peli on vaikea. Kova. Ei salasanoja, ei tallennuspisteitä tason kesken. Yksi väärä liike, yksi huonosti ajoitettu päätös, ja olet poissa. Tason muotoilu on myös toisinaan arvaamaton. Vihollinen ilmestyy juuri siihen kohtaan, jossa et näe häntä. Hän osuu sinuun ennen kuin voit reagoida. Se ei ole hyvää — se on yksinkertaisesti vaikeaa, ja toisinaan turhauttavaa. Tämä peli ei anna sinulle liksaa.

Mutta tämä on pointti. Juuri tuo ovela muotoilu, tuo kovuus, tarve toistaa ja toistaa — se on Streets of Rage 2:n vahvuus. Yuzo Koshiron sävellys jää soittamaan päähäsi ikuisesti. Animaatiot ovat sulavia. Pojilla jotka lyödään ja putoavat on paino niissä. Kun viimein voitat kolmannen tason kolmannella yrityksellä, se on voitto jonka tunnet käsissäsi. Ei vain tyhjennetty tarkistuspiste.

Nykyään emulaattorin ja save statesin kanssa se pelaa täysin eri tavalla. Voit ottaa aikaa ja päästä läpi sen ilman stressiä, jonka 90-luvun lapsi koki Game Over -näyttöä katsoessaan. Siinä maailmassa peli on yksi sen lajin parhaista — tarkka, ovela, armaton. Muistamme sen, koska se sai meidät, ja palasimme lisää.