Shufflepuck Cafe

Naapuri toi mukanaan Apple II:n, ja minä, tottunut Commodore 64:n kuuteentoista väriin, tuijotin tuota mustanvalkoisesti näyttöä suunnilleen yhtä innostuneesti kuin nykypäivän lapset mustavalkoiseen televisioon. Hiiri tuntui minusta oudolta, ja kaipailin joystickiani. Ja sitten näin Shufflepuck Cafen ensimmäistä kertaa.

Shufflepuck Cafe on ilmahokeyä — mutta se sijaitsee outojen avaruusolioiden täyttämässä baarissa. Brøderbund julkaisi sen vuonna 1989, ja peli tuli saataville useille alustoille mukaan lukien MS-DOS. Jokaisella vastustajalla on erilainen pelityyli, erilainen nopeus, erilaiset taktiikka. Uratarinaa tai juonta ei ole. Kyse on siitä, että voitat heidät yksi kerrallaan eivätkä noloa itseäsi.

Se pelaa yksinkertaisesti: liikutat mailaa, poikit kiekon, yrität osua vastustajan maaliin ja puolustat omaa mailaasi. Hiiren ohjaimet olivat tuohon aikaan melkein vallankumoukselliset — ne reagoivat tarkasti, mikä ei ollut itsestään selvää vuonna 1989. Jokaisella vastustajalla on oma luonteensa: yksi on hidas mutta torjuu koko maalin, toinen ampuu diagonaalisesti villisti. Vaikeusaste kiihtyy asteittain ja oikeassa tahdissa. Tämä aspekti ei ole ikääntynyt huonosti lainkaan.

Se, mikä on ikääntynyt, ovat grafiikat — mutta se on suhteellista. DOS-versiossa pelillä oli värit ja bar-alakulttuurin tunnelma, joka toimi yllättävän hyvin vuonna 1989. Äänet ovat tarkalleen sellaisia kuin odottaisit Sound Blasterilta tuolta aikakaudelta: iskevät, yksinkertaiset, riittävät. Musiikkia ei ole, mutta kaipaat sitä tuskin kunnes ajattelet asiaa. Pääasiallinen heikkous nykyään: peli on lyhyt. Voitat kaikki vastustajat ja olet valmis. Ei verkkopelausta, ei tilastoja, ei ylimääräisiä haasteita.

Miksi pelata sitä tänään? Koska se oli yksi ensimmäisistä esimerkeistä siitä, kuinka yksinkertaiset säännöt yhdessä hyvin kirjoitetun vastustaja-tekoälyn kanssa luovat pelin, jonka parissa viettää illan. Ilmahockeymekaaniikkaa ei voi pilata, mutta joku todella sai sen täysin oikein. Se sopii kelle tahansa, joka haluaa jotain, jonka oppii minuutissa mutta joka pitää sinut mukana pari tuntia. Ja myös kaikille, joille sana "Brøderbund" tarkoittaa yhä jotain.