Mega Zone

Vihollinen ilmestyy näytön ylälaidasta, ja sinulla on sekunteja aikaa vetää liipaisinta. Mega Zone ei ole kuitenkaan vain reaktiopeliksi. Se on 1983 Konamin luoma pystysuuntainen lentopeli-laukaisuseikkailu, jossa ajetat amphibiaa vastaan futurististen puolustusasemien, metsien ja jokiristikoiden yläpuolella.

Konami vastasi Xeviousiin juuri tällä pelillä. Näkökulmasta katsottuna peliä pelataan ylhäältä, ja tavoitteena on survoa eteenpäin samalla kun vihollisilla ammutaan täynnä lentävistä koneista, tankeista ja muista tuliaisista. Se ei ole erityisen korkean tason strategia, vaan pikemminkin puhdasta selviytymistä ja ampumista.

Pelaajat keräävät MEG-merkinnän saaneita energiapusseja, jotka nostavat tulivoimaa. Ilman näitä bonus-nelikulmioita jäät melko avuttomaksi olevakseen pienillä pelureilla, jotka eivät tee pahaa. Energiakeruu on olennainen osa pelin rytmiä — etsi, kerää, paljastu, toista. Automaattipelit ajoilta 1983 tuntuivat tältä: yksinkertainen silmukka, jossa vaikeus kasvaa asteittain ja pelaajan täytyy oppia koneiston rytmi.

Mega Zone jäi pieleen Xeviousista. Se oli hämärämpi peli, vähemmän mainetta ja vähemmän kiehtovaa. Konamin muiden 80-luvun klassikkojen rinnalla se tuntuisi melko peräkkäiseltä variaatiolta — se tekee sen, mitä odotat, eikä yllätä sinua kummemmin. Kuitenkin sillä oli oma ajatukseton, hypnoottinen viehätys, joka viihdytti joitain pelihalleja.

Nykyään Mega Zone on parempi rautatiksi muisteluksi kuin aktiiviseksi päätarkoitukseksi. MAME-emulaattorit, online-pelipalvelut ja arkistot varmistavat, että se elää sellaisena kuin se oli — pieni, nopea, jokseenkin unohdettu pala arcade-historiaa. Jos rakastat varhaisista 80-luvun sotilaallista science fictionia ja yksinkertaista pelimekaniikkaa, löydät siinä mielihyvin tuntikausia. Muille se on koulutettava opintunnin sivuseikkailu.