Sinistar

Sinistar syö sinut. Kirjaimellisesti. Se ei ole metafora, se ei ole tunnepohjaista liioittelua — tämä on sääntö numero yksi ja ainoa strategia on kerätä timantteja jatkuvasti ennen kuin kosminen suu tulee liian lähelle. Arcade-toiminta 90-luvun puolivälistä, jossa rauhan hetki on harvinaisempi kuin itse kerättävät esineet.

Peli on primitiivisesti nerokas. Ohjaat pientä alusta, joka lentää mustan ruudun yli kerätäkseen palloja, jotka ovat hajallaan pelikenttää ympäri. Jokainen pallo tuo sinut lähemmäs tuomiota. Samaan aikaan Sinistar muodostuu vähitellen yksittäisistä pikseleistä — ensin vain ohut ääriviiva, sitten hahmo, joka muistuttaa enemmän hampaallista avaruus-Pacmania. Ja sitten siitä tulee asia. Valmis nielemään sinut kokonaan. Ainoa aseesi? Kerätä nuo viimeiset timantit ja ampua, mikä (toivottavasti) pysäyttää sen. Ajoitus on kaikki.

1995 MS-DOS-versio ei ole alkuperäinen arcade-kaappi, mutta kohtuullinen sovitus. Grafiikka on karkea, äänet piipahtavat — tyypillistä 90-luvun puolivälin tavaraa, jolloin vanhat pelit tungettiin tietokoneisiin kuin esineitä laatikkoon. Ohjaimet ovat suoraviivaiset: nuolinäppäimet, välilyönti ampumiseen, ei turhia lisäkkeita. Peli opettaa sinulle yhden asian: ampua ja kerätä epäröimättä, koska virhe maksaa elämän. Ei ole aikaa miettiä, luotat vaistoon ja refleksiin.

Sinistar ei luota loistavaan tarinaan tai syvällisiin mekaaniikoihin. Se löytää lohtua yksinkertaisuudesta: paeta, kerää, ammunta, kuolema. Taas ja taas. Tämä arkkityypillinen arcade-toiminta oli aikansa ilmiö, ja siitä jäljellä on kompromissitonta suunnittelua. 90-luvulla tällainen tyyli oli tyypillistä — ilman epäröintiä, ilman selityksiä, vain pelaa ja se tapahtuu.

Nykyään voit pelata sitä tuntematta olosi reliikin kaltaiseksi. Se toimii selaimessa ilman ongelmia, joten hetken sisällä sinulla on yksi PC-aikakauden arcade-pelien kulmakivistä kokoelmassasi. Se ei ole peli, joka kiehtoo sinut tarinallaan — se on peli adrenaliinille, kokemukselle ja muistutukselle siitä, että pelaamisen ei tarvinnut olla miellyttävää ollakseen olennaista.