Roland's Rat Race

Roland juoksee labyrinnissa täynnä ansoja, aarrearkkkuja ja vihollisia ikään kuin joku olisi käynnistänyt ajastimen. Tämä on Roland's Rat Race — yksinkertainen mutta petollinen arkadipeli Spectrumille, jota vain pelataan ja siinä se.

Olet hiiri, juokset kanvaasilla, joka muodostuu huoneista ja käytävistä, kerää tavaroita, väistelet vihollisia ja etsit ulospääsyä. Ei monimutkaisia tarinoita, ei leikekuvia — vain jotakin, joka muistuttaa Pac-Manin ja dungeon crawlerin risteytystä. Tavoite on selvä: säily elossa riittävän kauan ja vältä kaikki, jotka haluaisivat turkkiasi käyttää matoksi.

Pelaaminen perustuu reflekseihin ja ajoitukseen. Roland liikkuu suhteellisen nopeasti, ohjaus on luonnollista, ja esteet eivät ole satunnaisia — ne voidaan oppia. Kun pystyt liikkumaan oikeaan suuntaan oikeaan aikaan, se toimii sujuvasti. Kun pilaat sen puoli sekuntia, olet poissa. Siinä ei ole mitään salakavala, se on vain peli ilman tekosyitä.

Spectrumille tämä ei ole yllätys — arkadipelejä oli paljon, mutta laadukkaita jää mieleen. Roland's Rat Race kuuluu enemmän kattavaan apuvälineisiin. Se ei ole mieletön massakri eikä myöskään niin innovatiivinen, että siitä tulisi klassikko. Kahdeksankymmenillä se oli mukava ajanviete tylsälle maaliskuulle, jonka lainasit kaveriasi.

Nykyään katsot sitä kiinnostavana lehtenä — ei sisällön vuoksi, vaan koska se muistuttaa sinua siitä, miten pelattiin ennen kuin koneet oppivat ajattelemaan. Jos pidät yksinkertaisista, suoraviivaisista arkadipeleistä ilman turhaa näyttelyä, joissa onnistuminen riippuu vain sinusta, sinut miellyttää.