Jalkapallsimulator, joka luuli olevansa strategiapeli. MicroProse Pro Soccer 1980-luvun lopulta pakottaa sinua tekemään päätöksiä ennen kuin olet edes katsonut kenttää — ja juuri siinä piilee sen kummallinen vetovoima.

Se on turnauspäällikkö, jolla on minimaalinen grafiikka. Näet valmiiksi kootun joukkueen, kokoonpanon jota voit hiukan säätää, ja sitten vain odotat ottelun tuloksia tekstiviesteinä ja yksinkertaisena taulukkona. Ei pelaajanimaatioita, ei niitä kuuluisia tiiliä joita näkisit myöhemmissä FIFA-peleissä. Koko peli pelautuu valikoiden ja numeroiden kautta.

Mekaanikoiltaan se perustuu tilastoihin — nopeus, tarkkuus, kunto, kokemus jokaiselle pelaajalle. Rakennat muodostelmasi, silität pelaajalistat, valitset taktiikastasi (hyökkäys, puolustus, tasapainoinen), ja sitten peli laskee mitä tapahtuu. Se on kuin vanha lautapöytäjalkapallipeli, paitsi että tietokone tekee matematiikan puolestasi. Ei mitään värikästä, ei mitään mainetta. Puhdasta abstraktiota.

Mikä on outoa tyytyväisyyttä siinä? Juuri kaikki koristelu poistettu. Kun ruudulla ilmestyy "Maali 34. minuutilla", et tunne suurta iloa. Mutta kun säädät kokoonpanoasi ja näet joukkueesi parantuvan kauden aikana, kun pohdit pieniä parannuksia, se tarttuu sinuun. Se on kuin lukea jalkapallo-päiväkirjaa — hidasta, se vaatii mielikuvitusta, mutta jos se on sinun juttusi, se toimii.

Tietysti kukaan ei pelaa sitä nykyään. Se on uteliaisuus — todiste siitä, että urheilupelit eivät joutuneet olemaan action-täyteisiä. Se olisi ollut katkera pilleri jopa yhdeksässäkymmenissä, kun parempia simulaattoreita oli olemassa. Mutta pikaisen selainsession vuoksi? Jos haluat nähdä miltä jalkapallo näytti kirjanpitäjän näkökulmasta, se kannattaa kokeilla. Tuo vain kärsivällisyyttä ja siirtää aivoosi hitaaseen moodiin.