World Rally

Automaatilla istuu miesi, joka ei koskaan oppii kääntyä oikein. World Rally ei anna siihen aikaa — se vaatii välitöntä reaktiota, käärmeenkaltaista kämppiä ratin kanssa ja sitkeää jaksamista. Vuoden 1993 Gaelcon arcade-klassikko ei ole peli, joka antaa sinulle toisen mahdollisuuden. Se on peli, joka antaa sinulle neljä sekuntia, ennen kuin puu tulee kohtaamaan sinua.

World Rally on näkökulmainen kilpailu, jonka espanjalainen Zigurat Software pakkasi arcade-kaappeihin ympäri Eurooppaa. Peli noudattaa yksinkertaista logiikkaa: aja pitkää reittiä, voita vastustajat, älä törmää. Pelin kamera katsoo radalta ylhäältä päin, mikä antaa sille omituisen eron tuolloisille 3D-kisoille. Se ei yritä olla OutRun tai Daytona USA. Se haluaa olla nopea, paikallinen, yrityspelaajien peli — ja juuri siinä se onnistui. Etelä-Euroopassa tämä oli pubissa se peli, johon kaikki laittivat kolikot.

Ohjaaminen on suora: vitkistelee, kaasua, jarrua. Auto vastaa heti käteesi, liian herkästi jopa. Rullata mutkaansa kovin huolimattomasti, ja olet ojassa. Radalla on muita autoja, jotka eivät ole siellä vain koristeeksi — ne käyttäytyvät kuten oikeat kilpailijat, painivat paikkaa, blokkailevat. Turbo-panokset mahdollistavat kunnarit, mutta ne loppuvat nopeasti. Musiiikki on se tyypillinen arcade-kuoppa: rumpukone, syntetisaattori, mittavuus, joka pinnistelee mielen hermoja. Se ei ole kaunis, mutta se on tehokas.

World Rally edustaa jotakin, joka on nyt melkein unohtunutta: paikallista arcade-kulttuuria. Se ei ollut Japanin lähettämä jumalaisuus, eikä amerikkalainen superhitti. Se oli espanjalaisten tekemä konversio, joka löysi paikkansa kahviloissa ja bileillä siksi, että se oli hyvä, nopea ja helppo oppia. Yli kaksikymmentätuhatta laitekaappia myytiin — luku, joka tarkoitti silloin paljon enemmän. Peli on yksinkertainen, mutta juuri se yksinkertaisuus antoi sille pitkäikäisyyden.

Tänään World Rally ei ole mikään petos näytöllä. Grafiikat ovat ne, mitä ne ovat: primitiiviset, korkearesoluutioisesti katsottuna melkein typot. Mutta kun istuudut konsoliin ja annat auton mennä, se terävyys palaa takaisin. Se tunne, jossa sekunnilta tunlilta yrität pudottaa muut pelaajat ja palauttaa ohjausjärjestelmään sen hienovarainen yliherkkyyden tukeminen — se on silti olemassa. Jos pidät arkiadeista, joissa on enemmän tekemistä kuin katsottavaa, jos nauttii nopeudesta jossa viivytys on kuolema, tämä on peli sinulle.