Sid & Als Incredible Toons

Muistan sen hetken, kun käynnistin The Incredible Machinen ensimmäistä kertaa ja yhtäkkiä tuli selväksi, että tämä ei ollut mikään tavallinen pulmapeli. Se oli aika, jolloin uskoin, että mitä enemmän asioita räjähtää tai pyörii ympäriinsä, sitä parempi. Dynamix oli enemmän kuin iloinen toteuttamaan näitä unelmia vuosien ajan.

Sid & Al's Incredible Toons vuodelta 1993 on suora jäljittäjä The Incredible Machine -sarjalle — rakennat Rube Goldberg -mekanismin saatavilla olevista komponenteista ja tehtäväsi on saada pallo maaliin, ruokkia kissaa tai saavuttaa jokin muu absurdi ehto. Mutta tällä kertaa Dynamix vei koko asian eri suuntaan: estetiikka on puhtaasti piirrettyä, animoitua, joskus suorastaan groteskia. Katsot maailmaa, joka näyttää siltä kuin pieni lapsi olisi piirtänyt sen rajattomalla mustepatruunan budjetilla.

Pelin mekaanikat toimivat samalla tavalla kuin aiemmissa osissa: sinulla on rajallinen määrä objekteja, rakentamisen pelikenttä ja fysiikan moottori, joka yhdeksänkymmenellä luvulla näytti pieneltä ihmeen tekemiseltä. Vaihde, trampoliinit, ilmapallot, tuulettimet — kaikki reagoi toisiinsa järkevällä logiikalla. Animoidut pienen kokoisen hahmot tuovat kaaoksen kerroksen: pieni mies juoksumatkalla ei yksinkertaisesti lopu kunnes saa ruokaa, ja sinun täytyy rakentaa hänen heikkoutensa ratkaisukseen. Nämä elävät elementit tekivät pelistä erilaisen kuin edeltäjien puhtaasti mekaaninen abstraktio.

Visuaalityyli on se, mikä pitää Toonsin omalla identiteetillään. Koko peli tuntuu interaktiiviselta lauantai-aamulta television edessä — mikä vuonna 1993 ei ollut tyhjä metafora, vaan tarkka tunneosuma juuri oikealle ikäryhmälle. Se on ikääntynyt kunnolla: fysiikka ei ole tarkkaa tiedettä ja joskus objektien käyttäytyminen toimii villiin hypoteesiin, mutta se ei ole koskaan ollut samankaltaisten pulmapelien vika — se on pikemminkin osa taikaa. Se mikä kiusaa nykypäivänä, on täydellinen vinkkien ja asteittaisten oppaiden puute — joko logiikka palaa sinulle välittömästi, tai katsot näyttöä odottaen valaistumista.

Nykyään Toons toimii parhaiten niille, joilla on sentimentaalinen suhde Incredible Machine -sarjaan ja haluavat muistella, miten se kaikki alkoi olla söpöä. Mutta suosittelisin sitä mielihyvin kaikille, jotka rakastavat fysiikan pulmapelejä eivätkä välitä, jos ratkaisut vaativat joskus enemmän intuitiota kuin logiikkaa. Selaimessa se toimii ongelmitta DOSBox-emulaattoreiden kautta, joten säästyt siltä legendaariselta menettelytavalta, jossa säädellään config-tiedostoja — viettäneet enemmän iltapäiviä kuin varsinaisella pelistä.