The Goonies

Elokuvalisenssit kahdeksankymmenillä olivat loteria. Joskus kuuluisa franchise sai peliversion, jonka se ansaitsi, toisinaan se oli vain nopea rahastusyritys suosion aallolla. Konamien vuonna 1986 julkaisema The Goonies kuuluu enemmän ensimmäiseen kategoriaan — vaikka siihen meni pieni kiertotie ennen kuin se saavutti DOS-versionamme.

Alun perin MSX-peli, jonka Friends Software portittaa DOS:iin. Se perustuu Steven Spielbergin vuonna 1985 tekemään samannimiseen elokuvaan — seikkailunhaluinen lasten jengi, piraattien aarre, maanalaiset luolat, One-Eyed Willy. Jos tunnet elokuvan, tiedät mitä odottaa. Jos et, tiedä vain että sinulla on syy crawlata luoliin ja metsästää kultaisia kolikkoja.

Pelaamiselta se on platformeri — juokseminen ja hyppiminen yksinkertaisimmassa muodossaan. Hallitset pientä hahmoa, hyppäät esteiden yli, vältät vihollisia ja etenet maanalaisten tasojen läpi. Ohjaukset ovat tarpeeksi tarkat, että ne eivät tapa sinua itse, ja tasojen suunnittelu heijastaa MSX-alkuperää — kompakti, selkeä, ilman turhia koristeluja. Vankkaa käsityötä ajalleen.

Mikä toimi silloin: pelillä oli vauhtia, visuaalityyli vastasi lähdemateriaalia, ja jonkin "suosikkelokuvaasi perustuvan" pelaaminen oli kokemuksena itsessään vuonna 1986. Nykyään se on vanhentunut odotetusti. Vaikeustaso istuu klassiseen kahdeksankymmenien nauhaan — missä yksi virhe satuttaa ja toisteisuus on normi, ei poikkeus. MSX:stä DOS:iin tekemä tekniikkamuunnos teki työnsä, mutta se ei voi piilottaa, että tämä on portti rajallisemmalla laitteistolla varustetulta alustalta.

The Goonies ei ole unohdettu aarre, joka kerää ansaitsematonta pölyä. Se on vankka aikakauden pala, joka näinä päivinä vetoaa pääasiassa kahteen pelaajatyyppiin: niihin, joilla on sentimentaalisia siteitä elokuvaan ja jotka haluavat muistella, miten asiat toimivat silloin, sekä MSX/DOS-konversioiden platforma-keräilijöihin. Voit lyödä sen iltapäivässä selaimessa — tai puolessa tunnissa, jos refleksisi ovat vielä kunnossa.