Tämä ei ole Celeste, jonka maailma tuntee. Se on fani-hack alkuperäisestä Super Mario Bros.:sta NES:lle, joka otti ikonisen sinisen tytön ja pudotti hänet suoraan Mario:n universumiin. Tulos? Nostalgian ja aito hurjuuden sekoitus – hack, joka ei uskalla olla pelkkä kopio, vaan haluaa soittaa omaa tuutaan.

Pelaan alkuperäistä Super Mario Bros.:ta Celestella näytöllä. Sen sijaan, että klassinen Mario hyppäisi linnan läpi ja kerääisi kolikoita kahdeksankymmenevuotisesta maailmasta, näytöllä on vain joku sinisissa haalarissa. Se on samat tasot, samat vihollset, identtinen fysiikka – mitään perustavaa ei ole muuttunut. Hack on todella vain kosmeettinen temppu, joka ottaa tunnetun pelin ja antaa sille uuden maalikerroksen. Paperilla se kuulostaa viatonta, melkein laiskalta.

Mutta juuri siinä piilee asian outo jalous. Ei ole yrityksiä pseudo-luovalle "parantamiselle" – uusille tasoille, pelimekaniikoiden muuttamiselle tai tarpeettomille mutkistuksille. Hack kunnioittaa alkuperäistä, ei valita turhaan. Se yksinkertaisesti ottaa vanhan jättiläisen ja sanoo: kattokaa, mitä tapahtuu jos joku muu olisi täällä? Hyppäät samat hypyt, mutta päässä on eri pää. Fysiikka on vanha, tasot samat – mitään ei todella tule hankalammaksi tai helpommaksi.

Siksi se toimii. Se ei ole vallankumous, se ei ole kummallisuus. Se on fanin ele – nöyrä ele kohti kulttuurin huumusta. Celestesta tuli tällainen ilmiö vasta myöhemmin, joten kontrasti alkuperän ja modernin välillä on erityisen raa. Hack ei toimi kunnianosoituksena tietylle pelityylille, vaan ennemminkin huomautuksena ajan kulusta.

Nykyään, kun sinulla on pääsy sekä alkuperäiseen että moderniin Celesteen milloin tahansa, tämä on melko merkityksetön asia. Mutta juuri siksi se kannattaa katsoa. Se ei ole peli – se on huomautus marginaalissa, kirjoitettu rivien väliin jonkun toimesta. Ja marginaalin huomautukset ovat usein kiinnostavampia kuin itse teksti.