Blue Max 2001

Lentokeneet paukkuvat näytöllä ja sinun täytyy pysyä elossa. Blue Max 2001 on täsmälleen sellainen peli, jonka Commodore 64:llä odotit, kun avaat pelipakkauksen ja näet konelintujen rivistöt tulevat kohti. Synapse Softwaren vuoden 1984 palkinnon ansainnut arcade-toiminta ei yritä olla jotain muuta — se on lentopeli, joka tietää olevansa lentopeli.

Olet pienessä hävittäjässä, jonka tehtävä on ampua vastaan tulevat viholliset ennen kuin ne ammuvat sinua. Rullauva tausta liikkuu alhaalta ylös, ja näytöllä tulee tasaisesti uusia uhkia. Näppäimet ohjailevat lentokonettasi vasemmalle ja oikealle, ampuminen hoituu automaattisesti. Se on kaikki. Ei loukkaavia juonta, ei pausevalikkojen syvennyksiä — vain selviytyminen seuraavan aallon yli.

Mekaniikka on kuitenkin paljon fiksumpi kuin näyttää. Pelissä on eri vihollislajit, joilla on erilaiset liikemallit, ja sinun on opittava, mihin he liikkuvat ennen kuin pääset ampumaan. Pelin nopeus kiihtyy tasaisesti, ja jokaisen eloonjäämiskerran jälkeen pelkkä refleksi ei riitä — tarvitset myös kuvioiden ymmärtämisen. Grafiikka on yksinkertainen, mutta värit ja liike tekevät sen kiinnostavaksi. SID-ääni pulppuaa taustalla, jaksottain, ilman että häiritsisi.

Blue Max 2001 ei tuo mitään uutta arcade-genrelle, mutta se hallitsee perusasiat niin hyvin, että näet miksi ihmiset pelasivat näitä pelejä. Se on kunnianhimoton, tyydyttävä peli, joka ei petä odotuksia — ei yrityskään. Nykypäivän perspective katsottuna se on merkittävä arcade-klassikko, joka osoitti, mitä kuuden kuvapikselin halkaisijainen pieni peli pystyy olemaan.

Jos haluat kokea autenttisen 1980-luvun arcade-kokemuksen ilman harhaisia nostalgian silmälaseja, Blue Max 2001 on täydellinen valinta. Se on nopea, haastava ja lopuksi hieman turhauttava — aivan kuten arcade-pelit olisivat pitäneet olla.