Polkupyörä ja tietokonepeli — yhdistelmä, joka ei kuulosta erityisen kiinnostavalta. Mutta Cyclemania osoittaa, että kilpa-ajoon ei tarvita moottoreita. Vuonna 1994 DOS-koneille julkaistu peli ei ole kaivettu pelkän uteliaisuuden nimissä esiin, vaan koska se tekee jotain, mitä muut pyöräpelin eivät: se antaa sinulle tunteen aidosta kilpailusta kahden pyörän päällä.
Cyclemania on etappikisojen simulaattori ilman graafikkoja ja taulukoita, joita odottaisit. Istut kylkeen kiinni poljettavaan polkupyörään ja kilpailet muita kuljettajia vastaan kivisillä teillä ja jyrkillä nousulla. Nimensä mukaisesti se on mania — peli, joka saa sinut kiinni ensimmäisellä kierroksella ja ei päästä irti. Näyttäviin kuvauksiin ei panostettu, mutta sille ei ollut tarvettakaan.
Pelimekaaniikka on yksinkertainen mutta tehokas. Poljet, hallitset vauhtiasi nousulla ja laskulla, ja tietoisesti valitset, milloin rynnistää ja milloin säästää voimia. Fysiikka toimii oikein — lasku ei ole laskija, nousu ei ole helppoa, ja kilpailijat käyttävät todellista älyä kilpaillakseen sinua vastaan. Ohjaimen käyttäminen on tarkka ja tuntuva, ja pelattavuus ei koskaan tunnu sattumanvaraiselta. Peli huomauttaa sinulle, että väsymys on todellinen tekijä, ja että strategia voittaa raakaan nopeuteen aina.
Cyclemania jää mieleen juuri siksi, että se tekee banaalista aiheesta jotain uutta. Se ei yritä olla Tour de Francen simulaattori, vaan jäljittelee kilpailujen sisintä tunnetta — kilpailijan perspektiiviä. Pelistä tuli kultti, koska se osasi tehdä jotain oikeasti erilaista, kun muut pyöräpelit jakoivat käyttäjille laskentataulukoita.
Tänään Cyclemania istuu verkon välimuistissa samalla tavalla kuin silloin: marginaalipelina, jonka oikeat fanatikot löytävät ja ihailevat. Se ei ole palannut millään uusintajulkaisulla, eikä sillä ole isoa fanijoukkoa, mutta ne, joille peli avautuu, ymmärtävät välittömästi, miksi se oli arvioiva. Jos etsit jotain erilaista — vanha cyklismi pelin, joka on oikea peli, ei vain numerotilasto — Cyclemania on paikka etsiä.
old
