Cool World

Kesä 1992, elokuvateatteri, Ralph Bakshi näytöllä. Cool World oli tuolloin ambitionoituneen live-action- ja animaatiosekamainoksen perusta, joka yritti olla jotakin kuten aikuisille suunnattu Who Framed Roger Rabbit. Se epäonnistui. Samaan aikaan julkaistu PC-peli seurasi samaa polkua — paitsi että huonompaan suuntaan.

Cool World Twilight-studiolta on pelien tapauksessa löyhästi elokuvaan sidottu toiminta-platformeri. Löydät itsesi Doodlesin maailmasta — groteskista, animaatiomaisesta ulottuvuudesta täynnä outoja olentoja, joita hallitsee eksentrisesti vaalea Holli Would. Tavoite? Estää fiktiota vuotamasta todellisuuteen. Kuulostaa kiinnostavammalta kuin mitä todellisuus on.

Mekaaniikka on suoraviivainen väärään suuntaan saakka. Kävelet, hyppäät, väistelet vihollisia. Peli ei tarjoa erityisiä temppuja, ei yllätyksiä leveleissään, ei mitään mikä erottaisi sen kymmenistä muista samankaltaisista platformereista silloisen aikakauden joukoista. Ohjaimet ovat jäykät ja hahmon vastaus ärsyttää sinut paikoittain enemmän kuin vihollisetkaan. Visuaalinen toteutus ainakin yritti — grafiikat säilyttävät lähdemateriaalin kirjavan värikkyuden ja hahmoilla on tuo erityinen Bakshi-säväy. Sound Blaster oli juoksemassa ääniä, joista muistan yhtä hyvin kuin ensimmäisestä hammaslääkärikäynnistäni.

Cool World tuli kaupoille vuonna 1992 elokuvalisenssinä — ja silloin se valitettavasti takasi ehdottomasti mitään. Kehittäjät saivat IP:n, mutta eivät aikaa tai budjettia. Tuloksena on peli, joka on olemassa koska elokuva oli olemassa, ei koska kukaan halusi tehdä jotakin hyvää. Löydät täältä silloisen lähestymistavan "valmista se, lähetä se, unohda se". Nykyään arvostelet sen parhaimmillaan nostalgiasta siitä, kuinka järkyttävän huonoja PC-pelit näyttivät silloisen aikakaudella.

Nykyään Cool World vetoaa elokuvalisenssikokoelmien keräilijöihin ja ihmisiin, jotka haluavat nähdä, kuinka matalalle peli suhteellisen mielenkiintoisesta lähdeaineistosta voi upota. Pelikokemuksena se tarjoaa vähän. Mutta jos näit elokuvan vuonna 1992 ja ostit sen levykkeeltä vain siksi, että Holli oli kansalla — sellaista ei ehdottomasti tapahtunut minulle, lupaan — niin pelaat sitä selaimessasi miellyttävällä tunteella, että ainakin tällä kertaa se ei maksa sinulle mitään.