Jill of the Jungle - Jill Saves the Prince

Vuosi 1992, shareware-aikakauden huippukaudella. Jill of the Jungle -pelin ensimmäinen osa saapui meille ilmaiseksi joko jonkin lehden mukana tulleella levykkeellä tai luokkatoverin tuomassa laatikossa nimeltään fix-em. Sitten tuli toinen osa. Ja sitten tämä — Epic MegaGamesin trilogian viimeinen luku, joka tuolloin oli kirjaimellisesti kilpailussa Apogeen kanssa siitä, kuka hallitsisi PC shareware -platformereita.

Jill Saves the Prince on täsmälleen sitä, mitä otsikko lupaa. Vihreä viidakkosodari tällä kertaa lähtee pelastamaan prinssiään, joka on reptiliaanivihollisten vangitsema. Juoni on toisen luokan satujen tasolla, mutta vuonna 1992 emme välittäneet — hyppäsimme sen yli muutenkin ja menimme suoraan hyppimään vihollisten päälle.

Pelaaminen on klassista EGA-platformointia kaikella mitä siihen kuuluu. Jill juoksee, hyppää, heittää aseita, kerää esineitä ja muuttuu välillä toiseksi olennoksi — se oli aina pieni loitsu, joka erotti sarjan geneerisistä kilpailijoista. Näppäimistön ohjaimet ovat toimivia, vaikka nykyään sinulla kestää hetken muistaa, mikä näppäin tekee mitä. Peli pyörii samalla moottorilla kuin edelliset osat, mikä tarkoittaa sujuvaa liikettä, vankkaa törmäyksentunnistusta ja musiikkia PC-kaiuttimesta tai Sound Blasterista, joka kuulosti vaikuttavalta vuonna 1992 ja tänään tuo enemmän nostalgista hymyä. Se, mitä Jill-sarja pitää muistissa, ei ole mikään vallankumouksellinen mekaaniikka. Se on summa asioista, joita Epic teki rehellisesti tuolloin — värilliset grafiikat, monenlaiset tasokehitykset, sopiva vaikeusaste ilman turhaa epäoikeudenmukaisuutta. Kolmas osa pystyy siihen, lisää uusia ympäristöjä ja sulkee tarinan. Se ikääntyi juuri niin kuin odotettavissa oli: grafiikaltaan vaatimaton, mekaaniikaltaan toimiva. Nykyisen standardin mukaan se on lyhyempi kokemus, mutta suoraviivainen ja puhdas, ilman modernia paisumista.

Nykyään Jill Saves the Prince on parhaiten niille, jotka elivät tuon aikakauden läpi ja haluavat virkistää muistiaan, tai nuoremmille pelaajille, jotka ovat kiinnostuneita PC-pelien historiasta. Se pyörii moitteettomasti selaimessa DOSBox-emulaattorien kautta, eikä sinun tarvitse asentaa mitään. Kolmekymmentä minuuttia puhdasta retro-hauskuutta ilman pakottavuutta — se tekee tästä pienestä palasta edelleen luotettavan.