Darkwing Duck

Kun Darkwing Duck ei epäröi hypätä tappelun joukkoon jopa pilvenpiirtäjän yhdeksännellä kerroksella, tiedät olevasi tekemisissä pelin kanssa, joka ei pidä itseään. Darkwing Duck Mega Drivelle on suorasuuntainen toiminta-platformeri vuodelta 1992, joka noudattaa samoja sääntöjä kuin kilpailijansa — hyppää, ammuskele, selviä. Valkoinen hattu ja toissijaiset aseet ovat ainoat välineesi robottien, zombien ja kaiken muun rosvoporukoita vastaan.

Peli vetää sinut kaupungin kattojen ja teollisuushalleista lineaarisessa etenemisessä. Tämä ei ole palapeli syvemmällä käänteellä — se on puhdasta toimintaa. Hyppäät alustalta alustalle, ammut vihollisia ja keräät Darkwingin omia humoristisia kommentteja, joka luulee olevansa paras sankari joka on olemassa. Ohjaimet tuntuvat kankealta, ikään kuin kaikki huomio menisi animaation ja sarjakuvajäljitelmän laatuun. Ironiaa? Juuri se tekee siitä turhautavaa — hypyt puuttuvat ponnahduksesta, hienouden merkkejä ei ole näkyvissä, ja kun putoat kuoppaan, poistut ahdistuneet.

Mikä sai sen pyörimään yhdeksänkymmeninä, oli universumin tuntemus ja visuaalit. Sarjan faneille se lupasi jotain, mitä he eivät olisi pitäneet missata. Peli yrittää vetää heidät sisään suorilla viitteillä ja hahmoilla, mutta pinnalla se pysyy vain tavallisena platformerina keskinkertaisella ajoituksella ja omituisilla hypyillä. Grafiikat kestävät aikaa, animaatio on kunnossa, mutta kun putoat näkymättömään kuoppaan toisella kerralla epävarmojen hypyjen vuoksi, ymmärrät, että estetiikka ei kuulu tänne.

Darkwing Duck tänään selaimessasi tai retro-emulaattorissa on pääasiassa uteliaisuuden lähde. Sarjan fanit saattavat saada nostalgiapiikin, mutta keskimääräinen pelaaja löytää sen olevan vain toinen tuote kokoonpanolinjalta, joka yrittää hyötyä suositusta brändistä. Sen arvo on ajanjakson edustamisessa — kun hyvän lähdeaineiston ajateltiin olevan riittävää. Se ei ole katastrofi, mutta jos sinulla ei ole henkilökohtaista suhdetta siniseen sankariin, mene ohi.