Wheel of Fortune - New Third Edition

Joskus pelaat tietokoneella jotain, mitä et oikeasti pidä pelinä, vaan jotakin koulutussoftware- ja seurapeli-hybrdin välimaastossa. Wheel of Fortune: New Third Edition vuodelta 1988 on täsmälleen tämän kaltainen outo artefakti — TV-formaatin digitaalinen sovitus PC:lle, jossa viiden vuosikymmenen viihdetradition tunnelma merkitsee enemmän kuin mekaniikat itse.

Se on tietokoneversio rakastetusta amerikkalaisesta tietovisasarjasta, jossa arvaat kirjaimia piilotetusta lauseesta tai fraasista. Kategoriat vaihtelevat elokuvista julkkiksiin ja paikkoihin. Täytät ruudukon, katsot spinnautuvan pyörää raha-palkintoineen, valitset kirjaimet ja keräät pisteitä. Yksinkertainen periaate, joka on toiminut seitsemänkymmenien alkupuolelta lähtien televisiossa. PC:llä se luonnollisesti on rajoituksensa — puuttuu arvonnan draama, live-juontaja ja yleisö; jäljelle jää ASCII-grafiikka ja näppäimistön hidas naputus.

Pelaaminen on melko paikallaan olemista. Tietokone antaa sinulle kategorian, näyttää rivinsä tyhjiä kohtia, ja syötät kirjaimia yksitellen. Jos se on lauseessa, saat rahaa; jos ei, menetät vuorosi. Peli kunnioittaa alkuperäisen formaatin sääntöjä — joskus ilmestyvät bonuskierrokset, joissa vedät voittosiasi. Käyttöliittymä on toiminnallinen mutta kylmä — asteriskit ja viivat värikäiden grafiikkojen sijaan. Ääni on rajoitettua, vauhti on laiskanlainen. Ei ole jännitystä, joka saisi sinut jatkamaan pelaamista; otat sen esille kun sinulla on vapaata aikaa lauantai-iltapäivällä.

Yhdeksänkymmenillä tämä oli mielenkiintoinen uutuus — kotiversio kuuluisasta visasta levykeillä saatavilla. Nykyään se näyttää raunioilta, mutta juuri siinä piilee sen viehätys. Tämä peli ei ole riippuvainen grafiikasta tai musiikista; jäljelle jää sen luu, tarkkuus ja tylsyys, joka ei ole epämiellyttävää, vaan oikeudenmukaista.

Ketkä nauttisivat siitä nykyään? Ne, jotka haluavat kokeilla vanhaa TV-traditiota ilman melua ja ilman kitschiä. Tai ne, jotka rakastavat näitä alkeellisia graafisia sovituksia ajalta, jolloin tietokoneet yrittivät jäljitellä sitä, mikä jo toimi näytöllä. Se ei ole huono — se on vain autenttisuudessaan vanha ja liian yksinkertainen pitääkseen sinut viehättynä pitkään.