Ishido - The Way of Stones

Muistan avaneeni Ishidon ensimmäistä kertaa odottaen jotakin Mahjong-kaltaista — klikkailua, parien poistoa, valmista. Sen sijaan löysin itseni tuijottamasta pelilaataa tunnin ajan ihmetellen, miksi minulla oli neljätoista kiveä jäljellä, jotka eivät mahtu mihinkään.

Vuoden 1990 Ishido on logiikkapeli, jolla on japanilaista estetiikkaa ja joka muistuttaa vain pintapuolisesti Mahjongia. Et pelaa kasan kanssa — rakennat tyhjälle laudalle. Eri väreillä ja kuvioilla varustettuja kiviä sijoitellaan yksi kerrallaan, ja jokaisella uudella kivellä on oltava väri tai kuvio yhteistä jokaisen naapurikiven kanssa. Mitä enemmän naapureita saat vastaamaan samanaikaisesti, sitä parempi. Kuuden naapurin täydellinen vastaavuus kerralla on nimeltään "kuuden suunnan sovitus", ja hetki, kun saat sen aikaan, on yksi niistä harvinaisista hetkistä pelien historiassa, kun tunsin itseni todella älykkääksi.

Ohjaimet ovat yksinkertaiset — hiiri tai näppäimistö riippuen versiosta — ja säännöt oppii viidessä minuutissa. Temppu on siinä, että sääntöjen ymmärtäminen ja hyvä pelaaminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Peli pakottaa sinua ajattelemaan eteenpäin, suunnittelemaan tilaaasi, ennakoimaan mitä kiviä tulee seuraavaksi. Kasa, josta vedät, on satunnainen, joten jokainen peli näyttää erilaiselta. Ei tarinaa, ei tasoja, ei pomoja. Vain lauta, kivet ja sinä.

Mitä Ishido teki paremmin kuin monet kilpailijat 1990-luvulla, oli juuri tämä pidättyväisyys. Ei turhaa pötyä. Grafiikka ei ollut tekniikan vitriini, mutta se tuntui yhtenäiseltä — rauhallisia värejä, puhtaita viivoja, mitään häiritsevää ei ollut. Musiikki teki täsmälleen sen, mitä sen pitäisi: pysyi poissa tieltä. Tänään peli ikääntyy hyvin siinä mielessä, että sen logiikkaydin ei ole muuttunut ja toimii edelleen. Haittapuoli on, että ilman opetusohjeita tai vihje-järjestelmää uusi pelaaja saattaa sekoilla hetken, ennen kuin ymmärtää, miksi hävisi.

Selaimessasi Ishido sopii kaikille, jotka etsivät lyhyttä, keskittynyttä istuntoa ilman kaksikymmentä sivua käyttöopasta. Ihanteellinen nopeaksi tauoksi tai myöhäiselle illalle, kun et halua ampua aseitaan mutta haluat tuntea aivojesi toimivan. Jos nautit abstrakteista peleistä ja japanilainen estetiikka ei häiritse sinua, tämä kolmenkymmenen viiden vuoden vanha peli saattaa yllättää sinut.